Matkamme Riva del Garda:an kesällä 1994

Tässä kerron kokemusksia perheeni viikon seuramatkasta Riva del Garda:an (Pohjois-Italia) elokuussa 1994. Matkalle lähtivät 4,5-vuotias Niklas sekä minä ja vaimoni Taina.

Matka oli Aurinkomatkojen järjestelemä. Lento oli Finnairin Airbusilla Veronan kentälle.

Hotelli oli nimeltään Royal ja se sijaitsee noin kilometrin päästä Rivan ydinkeskustasta. Suorinta tietä jos kävelee joutuu kulkemaan melko vilkkaasti liikennöidyn kadun viertä, mutta keskustaan voi kuitenkin kävellä myös hiukan pidempää mutta kauniimpaa reittiä rannan kävelytietä pitkin.

Matkaan kuului puolihoito, eli aamupalan lisäksi illallinen, joka tarjottiin suomalaisittain ehkä hiukan myöhään, muistaakseni klo 19. Omasta mielestäni se taas olisi voinut olla myöhempäänkin, italialaiseen tyyliin. Ruoka ei ollut mitään erkoisherkkua, mutta ihan hyvää ja riittävästi. Ruoka olisi ehkä voinut olla hiukan "eksoottisempaa".

Taina oli toivonut suolatonta ruokaa, mitä hän saikin lentokoneessa, mutta hotellissa ei sitten tätä pyyntöä oltukaan mitenkään huomioitu. Ehkä jos kyseessä olisi ollut todellinen allergia sitä olisi otettu huomioon.

Hotellin suhteen ei muuten ollut valittamista, se oli siisti, hyvässä kunnossa ja rauhallinen, lämmintä vettä riitti suihkussa, henkilökunta oli ystävällistä.

Riva sijaitsee Garda-järven pohjoisella rannalla. Ympärillä on vuoria, varsinkin länteen päin kaupungista on ihan vieressä aika näyttävä yli kilometrin korkuinen vuoristo. Rivalla on pitkä uimaranta, joka on karkeata hiekkaa tai pientä kiveä. Purjelautailu on hyvin suosittua, ilmeisesti tuuliolosuhteet ovat oivalliset. Elokuussa ilma oli helteinen, eikä sateita ollut.

Emme tehneet mitään kummempia ostoksia matkalla. Pari pulloa paikallista pontikkaa (grappa) lisättynä mustikoilla ostimme tuliaisiksi.

Malcesine ja Monte Baldo

Kävimme laivalla Malcesine-nimisessä pienessä kaupungissa Garda-järven itäisellä rannalla, josta jatkoimme köysiradalla Monte Baldo -vuorille, jotka on tunnettu rikkaasta kasvillisuudestaan. Köysirata on tietysti lapselle suuri elämys (ja miksei aikuisellekin jos rehellisiä ollaan). Valitettavasti ala-asemalla joutui jonottamaan yli tunnin ruuhkan takia. Ylhäällä oli miellyttävän viileätä ja mukavat näköalat. Söimme vuorikaurista ja polentaa, hyvää vaikka olikin aika suolaista.

Dolomiittikierros

Kävimme järjestetyllä Dolomiittikierros-retkellä, joka kesti koko päviän. Bussi ajeli Rivasta pohjoiseen Trentino-Alto Adigen maakunnan (tunnetaan myös nimellä Etelä-Tiroli, kuului aikaisemmin Itävalta-Unkariin) läpi Bolzanoon (Bosen saksaksi) ja siitä edelleen Dolomiittien vuoristoalueelle. Ajoimme sellaisten kylien kuten Ortisei ja Canazei läpi. Bussi ajoi mahtavia serpentiiniteitä Sella- ja Pordoi-soliin (jossa oli tunnin pysähdyn jona aikana ehti mennä köysiradalla ylös yli 3000 metriä korkealle vuorelle. Köysirata oli hyvin jyrkkä. Pilvien takia näkyvyys ei ollut kovinkaan hyvä, mutta kokemus oli silti antoisa.

Retki Venetisiaan

Teimme omin päin retken junalla Venetsiaan. Aurinkomatkojen oppaat hankkivat meille kopiot aikataulukirjasta joiden avulla pystyi ihan hyvin suunnittelemaan matkan itse (runsaalla InterRail-kokemuksella omaehtoinen junailu on tietysti triviaalia). Ensin aamuvarhain bussilla Rovereto:on, sieltä juna Veronaan, jossa vaihto Venetsiaan menevään junaan.

Venetsiassa oli hyvin kuumaa, ja luonnollisesti paljon turisteja. Kävimme tällä kertaa gondoliajelulla, vaikka se tietysti oli ihan ylihinnoiteltu, ja tuntui että kierreltiin vain pieniä kanaaleja ei loppujen lopuksi kovin ihmeellisten näköisten talojen takana. Tulipahan kuitenkin sekin kokeiltua kerran. Iltapäivällä menimme vesibussilla (tai melkein laiva se oli) Lido-saarelle uimarannalle.

Illalla lähdimme sitten junalla takaisin, ja Rovereto:ssä piti ottaa taksi Rivaan koska busseja ei enää kulkenut. Vaikka Rovereto lienee suhteellisen iso paikkakunta, takseja ei näkynyt asemalla, joten lähdimme keskustaan päin harhailemaan etsimään takseja, joita kuitenkaan ei näkynyt. Tässä vaiheessa alkoi pikkumies jo hermostua, mutta kantamalla häntä sylissä hän rauhoittui. Palasimme asemalle josta (kaupungin ainoa?) taksi vihdoin löytyikin.

Vuorikävelyä

Yhden päivän tein kävelyn Rivan länsipuolen vuorelle. Olin sanut oppaalta kopion kävelyreittikartasta, josta olikin paljon hyötyä. Ihme kyllä en löytänyt Rivasta yhdestäkään kaupasta sitä karttaa originaalina.

Ensimmäiset 500 m (ylöspäin) polku oli jopa pällystetty, sitten alkoi vaikeampi osuus. Yhdessä vaiheessa tulin kohtaan jossa olisi pitänyt lähteä kiipeämään kymmenen metriä pystysuoraa rinnettä hataran näköisiä rautatikkaita. En uskaltanut, vaan palasin vähän matkaa takaisinpäin ja otin toisen reitin.

Tämäkin päivä oli hyvin kuuma, olin ottanut mukaan pari litraa juomista ja onneksi karttaan oli merkitty pari paikkaa josta sai lisää juomavettä lähteestä. Jo alkuvaiheessa ohitin yhden suomalaisperheen joka oli ähtenyt matkaan ilman mitään juomista ja vaikuttivat melko uupuneilta. Alhaalta katsoen näytti että matkaa kaupunkiin näkyvään pieneen linnoitusraunioon ehkä parinsadan metrin korkeudessa olisi hyvin lyhyt, mutta eihän se niin lähellä ollutkaan. Tämä ohittamani suomalaisperhe ei ehkä päässyt edes sinne asti.

Yhdessä vaiheessa kun istuin varjoisassa lepopaikassa ja hengähdin minut ohitti reipas saksalainen urheilijanuorukainen joka kanniskeli maastopyörää olkapäällään... Hänellä ei ollut kunnon karttaa ja hän katseli minun karttaani. En tiedä mitä hän sillä pyörällä aikoi, ainakaan sitä reittiä jota minä kuljin en voi kuvitella että kukaan pystyisi pyöräilemään alas.

Reitti oli mielestäni oikein sopiva tällaiselle normaali(huono)kuntoiselle maallikolle, vain yhdessä paikassa piti kulkea kapeata reunaa pitkin pitäen kiinni vuoren seinämään kiinnitetystä vaijerista, kun toisella puolella oli kymmenien metrien syvyinen rotko.

Millekään varsinaiselle huipulle ei vienyt minulle sopivia polkuja (eikä aika olisi riittänytkään), mutta silti olin ihan tyytyväinen näköalaan 1,3 km korkeudesta.

Alas kävely (eri reittiä) oli sekin yllättävän raskasta, suurelta osin kapeata soraista serpentiinipolkua alas jyrkkää ruohikkoista rinnettä, ja jos olisin ollut hiukan uupuneempi siinä olisi hyvinkin saattanut askel lipsua ja olsiin voinut kaatua ja vyöryä jonkun matkaa alas rinnettä.

$Id: riva.html,v 1.4 1998/11/17 14:57:47 tml Exp $